Nuorten valmennusryhmä


Leimaus-leiri 2016

Leimaus-leiri vuosimallia 2016 leireiltiin Ikaalisissa tuttuun tapaan heti koulujen päätyttyä 6.-9.6. Leirillä aiempien vuosien tapaan oli iso nivaska RaJuja.

Leirille lähdettiin Seinäjoen ABC:ltä 9.30 maanantaiaamuna yhteiskyydityksellä Lapuan Virkiän kanssa bussilla. Matka kului rattoisasti, vaikkakin muutamia saattoi väsyttää sunnuntaina juostu Mikkelin SM-keskimatka, josta palaaminen venähti maanantain puolelle. Kukaan näistä SM-tason suunnistajista ei tietenkään ollut pakannut Leimaukselle valmiiksi mitään, joten aamu kuluikin rattoisasti tehopakkauksen parissa. Bussi pysähtyi ruokatauolle Parkanoon, jossa paikallinen Hesburger sai varmaankin kohtalaisen suuret tulot kassaansa. Loppumatkakin sujui hyvin: toiset yrittivät maksaa univelkojaan viime hetkellä ennen eräpäivää, toiset vain nauttivat matkustamisesta.

Perille Ikaalisten kylpylään päästyämme saimme majoituspaikkamme suhteellisen nopeasti. Tällä kertaa majoitus oli huoneistohotellissa, Kylpylähotellissa. Huoneita ei oltu koolla pilattu, mutta kaikki toimi hyvin. Kanssani huoneeni jakoivat Aapo Pasanen, Rasmus Vainionpää ja Touko Saranpää, joista Aapo pääsi viereeni parivuodesohvalle, kun taas Rasmus ja Touko saivat jakaa parisängyn. Kun aika koitti, aloimme siirtymään kohti ensimmäistä harjoitusta, joka pidettiin vaihtelevassa, paikoin erittäin tiheäksikin paljastuneessa Myllykartun maastossa. Kuuden kilometrin radan jälkeen sain tehdä jotain ensikerran koko elämässäni: sain kokeilla tarkkuussuunistusta, kuten monet muutkin saivat. Kaikki eivät tosin hyödyntäneet tuota mahdollisuutta. Tarkkuussuunnistuksesta tuli täysin puhdas suoritus. Se, ja varsinaisen suunnistuharjoituksen ei niin hyvin mennyt suoritus saivat itseni pohtimaan seuraavaa kysymystä: Olenko tehnyt lajivalintani oikein?

Loppupäivä menikin levätessä ja turhassa oleilemisessa (Tällä aikaa taisimme tehdä Rasti-Jusseille Instagram-tilin, jota kyseisen sovelluksen käyttäjät voivat käydä seuraamassa, jos uskaltavat. Käyttäjänimi on rajuin_official.), kunnes koitti yöharjoitteen aika. Tänä vuonna se tapahtui sprinttikartalla metsäisessä maastossa, jossa harvennushakkuita oli tehty tiuhaan. Mistään herkullisesta suunnistustehtävästä ei ollut kyse, etenkin kun koko skaba hoidettiin yhteislähtönä. Noh, siitä oli hyvä painua nukkumaan iltapalan eli vakuumipakattujen kolmen kinkkuliuskan, yhden (!!!!!!!) juustoviipaleen ja appelsiini-porkkana-jogurtin kautta. Oli muuten hyvää.

Seuraavan uljaan aamun koitettua vanhemmat lapsukaiset eli Teho- ja Pro-ryhmäläiset ja tasot yksi ja kaksi suuntasivat viime vuoden SM-kisojen näyttämölle Luhalahteen. Päivästä oli tulossa todella nautinnollinen maaston hienouden tietäen. Ja sitähän se olikin. Aamupäivästä oli tarjolla multitekninen harjoitus ja iltapäivällä oli rastinottoa vetoina. Harjoitusten välissä Pro-ryhmä analysoi aamupäivän harjoitusta takavuosien maajoukkuesuunnistaja Petteri Muukkosen johdolla.

Iltapäivällä takaisin kylpylälle päästyämme olikin jo sählyturnauksen aika. RaJulta oli kolme joukkuetta mukana sarjoissa pienet pojat, isot pojat ja isot tytöt. Nuoremmat pojat pelasivat kolme peliä, mutta näytöt eivät jatkoon riittäneet. Isompien sarjoissa sekä tytöt että pojat voittivat pelinsä ja etenivät näin turnauksen toisena päivänä pelattaviin jatkopeleihin. Siirryimme iltapalan eli punajuuri-mustikka-jogurtin ja kahden juuustoviipaleen kautta Höyhensaarille.

Seuraavana päivänä enne sählyturnauksen loppuhuipennuksia oli kuitenkin – kaikille sureksi yllätykseksi – vähän suunnistettavaa. Koko leiri nimittäin otti ja lähti päiväksi Jämin hiekkakangasmaastoon, jossa vanhemmille ryhmille oli tarjolla kompassitonta käyräsuunnistusta ja keskieurooppalaistyyppinen keskimatka. Molemmat tuntuivat olevan suurimmalle osalle aikalailla hyvinmenneitä harjoituksia.

Kun päivän pakollinen suunnistusosuus oltiin saatu päätökseen, aloimme jo jänittämään illan sählypelejä. Tytöt olivat menettäneet yhden pelaajansa, Anna Ruokolan, joka joutui flunssan takia jättämään leikin kesken. Tämän johdosta tytöt päättivät antaa muillekin mahdollisuuden menestyä ja jättivät turnauksen kesken. Isommat pojat sen sijaan lähtivät mylvien hakemaan voittoa Espoon Suunnasta, etenkin sen jälkeen, kun he olivat nähneet kuinka hetkeä aiemmin rakkaan naapuriseuramme Virkiän taival turnauksessa päättyi. “Pakko päästä pitemmälle kuin Virkiä, ollaanhan me parempia!” oli joukkueen pelifilosofia. Oikeasti olemme vieläkin pahoillamme siitä, että Virkiä tippui, koska olisimme itse halunneet heidät tiputtaa. Mutta nyt takaisin itse peliin! Espoon Suunta kaatuu ja täten todistimme olleemme Virkiää kovempia, mutta Suunta Jyväskylä osoitti pallotaituruudellaan, että pelkkä RaJu asenne ei aina riitä voittoon. Tipahdimme siis harmittavasti juuri pelissä ennen finaaleja. Noh, ainakin olimme lapualaisia parempia… Onkohan se edes saavutus?

Illalla oli vuorossa disko, jonka vältimme menemällä pizzalle. Vielä hetken jumitimme kylpylän tiloissa, jonka jälkeen menimme nukkumaan. Iltapalaakin oli, tällä kertaa, ah, niin tutut ja turvalliset vakuumipakatut kinkkuliuskat.

Seuraava aamu valkeni leirin viimeisenä. Oli siis leirikilpailujen vuoro. Osaava valmennusjohto oli laatinut tasaväkiset joukkueet viestimuotoiseen kilpailuun, joka juostiin tänä vonna sprinttikatalla. Minua joukkueisiin hyväksytty vaan jouduin juoksemaan henkilökohtaisen yhteislähtökilpailun, Pro-racen. Kun pihalla satoi ja tuuli puhalsi vastaan melkein kaatavalla voimalla kisaan lämmitellessäni, huomasin, että tuulen puuska oli vienyt motivaationi mennessään. Noh, lähtö tapahtui ja letkassa pääsi etenemään hyvin, kunhan vain oikoi letkan tekemät koukut. Lopulta oltiinkin maalissa ja takana oli enemmän väkeä kuin edessä. Siitä sitten vielä jännittämään viestin kulkua. Mikään seuran joukkueista ei yltänyt top29:ään, mistä on saatu ainoat julkaistut tulokset. Joukkueiden sijat ovat siis melkein täysi arvoitus, mutta viime vuoden kaltaista jättionnistumista viestissä ei tullut.

Viestin jälkeen peseydyimme, pakkasimme ja siivosimme. Sain kämppäni porukan pakkaamaan kaiken valmiiksi ajoissa kertomalla heille totena urbaanilegendan siitä, että check-out olisi tasan kello 12. Kun olimme jo melkein poistuneet, seuramme ohjaajat tutkivat kämppämme ja totesivat sen olevan kaukana luovutuskuntoisesta. Siispä he tutstuttivat meidät siivouksen saloihin kädestä pitäen. Kävimme vielä syömässä ja sitten olimmekin jo bussi aina niin iki-ihanan Virkiän kanssa. Lopulta olimme jo kotona.

Sellainen Leimaus tällä kertaa. Ensi vuoden leiri onkin jo sitten niin lähellä kuin Kuortaneella, mutta tämä jäänee silti viimeiseksi reportaasikseni Leimauksesta. Alan kuulemma olla jo järjestelyorganisaatioiden mielestä ikäloppu näihin karkeloihin, joten saatte nyt etsiä uuden satusedän tähän hommaan. Vaikka varmaan toppatakkikansan edustajana tulenkin näyttäytymään vielä Leimauksilla, en aio enää kirjoittaa niistä. Näihin teksteihin tarvitaan leiriläisen silmät, korvat ja muut aistit, ja niitä minulla ei enää ole. Kiitokset kuitenkin näistä leireistä ja hyviä tulevia leirejä!



Päivitetty: 23.06.16, Mikko Lähdesmäki
Asianajotoimisto Kattelus, Ruokola & Mukkala Oy Elite Pankkiiriliike E-west
MSK Cabins MSK Group
Neste Jouppi Seinäjoki Seira


Atria Hyvän Tuurin Silmälasi
Meka Pro Hotelli Sorsanpesä

Audi Keitele Forest lainvoima.com Lähitapiola Metsään.fi Peab Oy Team Sportia Seinäjoki