Nuorten valmennusryhmä


Leimaus 2014 Ounasvaaralla

Yleisönpyynnöstä lupauduin tarinoimaan taas Nuortenryhmän leirikokemuksista. Leirillä saavutettiin seuran mittakaavassa historiallisia saavutuksia, joista saatte lisäinformaatiota, jos maltatte lukea koko tekstin. Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Linja-automme lähti Ounasvaaran suuntaa varhain tiistaiaamuna. Lähtömotivaatiota laski varmaan kaikilla tieto siitä, että bussimatka kestäisi noin kymmenen tuntia ja perillä meitä odottaisi lattiamajoitus. Lisäksi samassa bussissa tulisi myös lapualaisia. Eli tiivistetysti istumme kymmenen tuntia bussissa lapualaisten kanssa vain päästäksemme eksymään metsään ja nukkumaan jonkun salin lattialla odotellessamme sitä päivää, jolloin pääsisimme takaisin bussiin lapualaisten kanssa kymmeneksi tunniksi matkustamaan kotiinpäin. Ei kuulosta lupaavalta…

Suurin osa porukasta nukkui alkumatkan ja ehkä vähän pitempäänkin. Itse päätin, että kokeilen nukkumista Lapuan jälkeen, mutta kuten arvata saattoi, ei siitä mitään tullut. Lapualaisten äänenkäyttö oli kohtalaisen voimakasta.

Muuten matka sujui hyvin ja saavuimme puolen päivän jälkeen Ounasvaaralle. Heti saavuttuamme lähdimme kohti majoitusta Heikin johdolla. Meille oltiin varattu kaksi tilaa nukkumiseen: pienempi kabinetti meni kädenväännön jälkeen tytöille kaikkien mukavuuksien kera (sisältäen saunan, suihkutilan, jääkaapin, sohvia jne.) ja pojat saivat isomman kokoushuoneen, jossa ei ollut mitään mukavuuksia. Paitsi pistorasioita rajoitetusti.

Siinä sitten majoituimme, ja heti kun olin saanut patjan täyteen ilmaa, menin tyttöjen huoneesta lähteneelle hätäuloskäynnille ja ripustin siihen riippumattoni. Kun sana riippumatosta alkoi levitä paikalle alkoi tungeksia ihmisiä sitä ihailemaan ja osoittamaan kateuttaan.

Pian majoittautumisen jälkeen oli ensimmäinen harjoitus. Teho -ryhmäläisillä se oli heti ns. luulot pois harjoitus, eli Ounasvaaran mäissä ja kivikoissa sekä pienimuotoisissa soissa tapahtunut yhteensä noin 8,5 kilometrin mittainen alkulenkki ja intervalliharjoitus. Ja kun sääkin oli todella lämmin, niin moni päätti varmastikin oikoa joistain kohdin. Me, jotka vedimme sen kokonaan, saimme sellaisen kevyen kympin juoksulenkin tehtyä.

Loppupäivä sujui verkkaisesti syöden, leväten, taas syöden ja ´´Yöttömän yön suunnistusta´´ odotellen. Illan kuluessa päätimme käydä harjoittamasta Leimauksen kiistattomasti suosituinta oheisohjelmaa, frisbeegolfia. Aikamme kun rataa kiertelimme, päädyimme eräälle väylälle, josta juoksenteli aika ajoittain ohi suunnistajia. Aina kun tilaisuus salli, jokainen heitti vuoron perään kiekkonsa kohti koria, huomioiden tietenkin, ettei kukaan suunnistaja juoksisi alle. Silti joku iltarastien pitäjän tuli sabotoimaan suorituksiamme käskemällä meitä siirtymään pois. Tietenkin juuri silloin, kun olin heittänyt kyseisen väylän alle parin (eli kahdella heitolla, koska väylän par eli ihannetulos oli kolme heittoa), ja muut eivät sitä loppuun ehtineet heittää, joten sitä ei voitu laskea lopputulokseen.

Seuraavana olikin avajaisten vuoro. Avajaisissa suurin osa leiriläisistä otti vastaan ´´Lapin kasteen´´, jonka MC Shamaani antoi. Myös Sami Jauhojärvi tuli näyttäytymään ja puhui jonkin aikaa jotain leiriin liittyen. Muistaakohan kukaan enää mitä Musti päästi suustaan…? Ja lopuksi kuulimme kun MC Shamaani räppäsi meille Leimauksen virallisen leiribiisin. Leiribiisin varmastikin muistetuin osio on kertosäkeen ensimmäinen fraasi, ´´Suunnistus on hurjan mukavaa´´, josta on kehkeytynyt eräänlainen ns. inside joke. Jos kiinnostuit kyseisestä biisistä, voit kuunnella ja ladata ko. biisin tästä

Sitten seurasi yö- eli hämäräsuunnistus, joka tänä vuonna oli nimeltään ´´Yöttömän Yön Suunnistus´´. Harjoituksen suunnittelu oli kieltämättä vähän epäonnistunut, koska siinä ei ollut yhtään hajontaa ja viestiin lähtö tapahtui massalähtönä. Eli koko harjoitus oli letkajuoksua.

Keskiviikko sujui hyvin samaan tapaan kuin tiistaikin. Aamupäivästä kierretiin parit harjoitukset ja illalla alkoivat sählyturnaukset. Aluksi oli pienten poikien peli. Joukkueeseen kuuluivat Leevi Mutikainen, Ville ja Roope Lemberg, Aapo Pasanen ja Markus Konttinen. Avauspelissä kyseinen joukkue otti turpiinsa Kouvolan Suunnistajilta, mutteivat antaneet sen lannistaa itseään ja jatkoivat rinta rottingilla kohti seuraavaa peliä. Isommillakin pojilla oli oma sählyjoukkue, Hymyilevät Möhköfantit, joka otti vahvasta dominoinnistaan huolimatta häviön Kiikaritehoilta, jotka taisivat peräti voittaa koko turnauksen, lukemin 3-2. Kiikaritehot onnistuivat kolme kertaa vastahyökkäyksissä, joka siivitti heidän fyysisesti huomattavasti isomman joukkueen aina finaaliin asti. Möhköfanteissa pelasivat lisäkseni Ilari Hauhia, Aapo Pasanen, Lauri Tuomisto, Sakari Koskela ja kovaa jälkeä hyökkäyspäässä tehneet superveljekset Eero ja Eemeli Karjanlahti.

Pelien jälkeen päätin lähteä vielä iltalenkille, koska harjoitukset eivät olleet ilmeisestikään väsyttäneet riittävästi. Muut päättivät mennä kesäkelkkaradalle sillä aikaa, ja olisin itsekin varmaan mennyt jos olisin tiennyt muiden aikeista. Mutta lenkkeilyhän on aina hauskempaa kuin jonkin muu epäurheilijamainen juttu. Pikku pojat pelasivat illalla vielä toisen ottelunsa. Heidän joukkuettansa oli vahvistettu pelaajakaupan myötä, jossa veljekset Karjanlahti siirtyivät pelaamaan nuorempien turnaukseen. Sitten tapahtui se ensimmäinen historiallinen asia: Rasti-Jussit kokivat ensimmäisen voittonsa KOSKAAN Leimauksen sählyturnauksessa! Hieno suoritus! Kerta kaikkiaan mahtava! Voiton seurauksena poikien joukkue eteni jatkopeleihin, jotka pelattaisiin torstaina.

Torstai alkoi minun, Sakarin, Sannan ja Pihlan osalta aamu-uinnilla, jonka jälkeen pyyhälsimme aamupalan kautta busseilla Joulupukin pajakylään, jossa oli päivän eka harjoitus, 15 erilaista lyhyttä Sprinttirataa. Kun sprintit oli juostu ja käyty kääntymässä kartan ulkopuolellakin yhden radan aikana, saimme syödä Sotilaskotitätien tekemää jauhelihasoppaa. Se oli hyvää. Sitten lähdimme päivän toiseen harjoitukseen, jossa juoksimme tähtitieteellisen napapiirin ali.

Illalla minut palkattiin ilman palkkaa huutelemaan pikku pojille vaihtoja sählyturnauksen jatkopeleihin. Voitto toisensa jälkeen joukkue eteni aina finaaleihin asti. Parin pelin välissä ehdimme Tuomiston Laurin kanssa käydä ostamassa kebabit ja söimme niitä pelien ajan minun samalla huudellessa vaihtoja. Finaalissa tuomari sanoi kebabiini viitaten, että minulla on mukana oikein kevyt kenttälounas johon vastasin, että olen tyypillinen valmentaja: syön kebabia ja huudan kentän laidalla, ja en osaa pelata enkä ymmärrä sählystä paljoakaan. Vain kaljamaha puuttuu. Mutta keskitytäänpä nyt itse peliin. Vastustajana oli sama joukkue kuin ensimmäisessä pelissäkin: Kouvolan Suunnistajat. Revanssiottelun tultua Rasti-Jussit 1 -joukkue janosi vain voittoa. Ja voittohan sieltä tulikin! Historiallista sekin! Mutta joukkue oli kieltämättä hyvä! Hatunnosto kaikille siinä pelanneille!

Perjantaina oli Leiriviestin vuoro. Edellisistä vuosista poiketen kyseessä oli eräänlainen viesti eikä partiotyyppinen suunnistus.
Rasti-Jusseilta mukaan viestiin lähti kolme joukkuetta seuraavilla numeroilla: 149, 150 ja 151. Joukkueita en muista tarkasti, mutta 149:n aloittaja oli Sakari Koskela ja 150:n ja 151:n aloittajat olivat Topias Saranpää ja Ilari Hauhia, en muista kumpi oli kummankin joukkueen aloittaja. Sakari tuli näistä kolmesta ensimmäisenä vaihtoon ja päästi toiselle osuudelle matkaan Emilia Melenderin, Eero Karjanlahden ja Aapo Pasasen. 150:n ja 151:n toisen osuuden juoksijat ovat olleet Anna Ruokola, Eemeli Karjanlahti, Leevi Mutikainen, Lembergin veljekset Ville ja Roope sekä Markus Konttinen. Ensimmäisenä näistä maalin tuli Emilia, joka vapautti minut metsään. Puolet matkasta juoksin letkassa, mutta sitten sain tehtyä irtioton ja leimasin maaliin sijalle 17. Sekin on seuran kautta aikain paras saavutus leiriviestissä, eli teimme taas historiaa! Seuran kaksi muuta joukkuetta ankkuroineet Sanna Koskela ja Pihla Pasanen sijoittuivat sijoille 82. ja 84. Kaikkiansa joukkueita oli 189, eli kaikki joukkueet ovat tulleet hyvin.

Sitten kävimme syömässä, pakkasimme, istahdimme bussiin ja jökötimme bussissa taas sen kymmenen tuntia, ennen kuin päädyimme kotiin.



Päivitetty: 25.06.14, Mikko Lähdesmäki
Asianajotoimisto Kattelus, Ruokola & Mukkala Oy Elite Pankkiiriliike E-west
MSK Cabins MSK Group
Neste Jouppi Seinäjoki Seira


Atria Hyvän Tuurin Silmälasi
Meka Pro Hotelli Sorsanpesä

Audi Keitele Forest lainvoima.com Lähitapiola Metsään.fi Peab Oy Team Sportia Seinäjoki